torstai 28. huhtikuuta 2011

Lentoliikennettä kuuminaisissa

Maanantaina käväistiin aamupäivällä Janin kanssa Kuuminaisten niemenkärjessä. Lämpimät pääsiäiskelit meinasivat tehdä tepposet, kun itsellä oli hieman liian vähän vaatetta päällä. Olisi se nyt pitänyt arvata, että merenrannalla on aamulla vielä melko viileää tähän aikaan vuodesta. Jäät olivat rantojen edustalta sulaneet, mutta kauempana merellä oli vielä melko paksu jääkerros meren kantena. Kahlaajia ei näkynyt juuri lainkaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vaikka rantalietteistä olisi löytynyt varmasti jo paljon syötävää. 




Kävelimme lähes heti paikalle päästyämme ihan niemen kärkeen katselemaan lähivesiä. Kuvailut kohdistuivat lähinnä ohi lentäviin ja uiviin lintuihin.

Tukkasotka

Tukkakoskelo

Haahka tarvitsee muutaman pompun veden pinnasta ennen kuin saa riittävästi ilmaa siipien alle

Telkkäpariskunta laskeutumassa

Telkän laskut näyttävät välillä melko humoristisilta

Laskutelineet on auki

Plomps, täh mihin se tyttö katos

Pinkaistaampa perään

Perhana, kun meinaa mennä nokilleen tämäkin startti

Pääsi sitä sentään ilmaan

Uivelopariskunta ohilennolla

Haahkaparvi odottelemassa jäiden sulamista

Vaikka rajaus on takapuolesta, jostain syystä pidän tästä kuvasta

Haahkapari
 Yllättäen niemen edustalle ilmestyi uusi pintakivi kuin tyhjästä. Tai ainakin siltä se näytti, kun hylje nosti päänsä pinnalle. Iloinen yllätys, sillä en ole koskaan ennen nähnyt harmaahyljettä luonnossa. Toinenkin yksilö näkyi hieman kauempana, ennen kuin molemmat katosivat pois näköpiiristä.

Harmaahylje

Kuuminaisten kärjen kasvillisuus on varsin karun näköistä

Tylli
Rannalla nököttää yksi komean kokoinen kivi. Piti ihan mennä viereen katsomaan olisiko siinä mitään kiipeämistä. Ihan ei vielä boulderpatjoja kannata kuitenkaan pakata autoon tämän takia, sillä murikassa ei ollut yhtään sellaista pintaan missä kiipeilyä tarvitsisi harrastaa.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäisen mökkeilyä

Pääsiäisenä tuli vietettyä pari päivää mökkeillessä Pomarkun kupeessa. Säät suosivat lomailua auringon paistaessa koko viikonlopun. Muutama pieni retkikin tuli tehtyä metsän puolelle kamera kourassa. Lähikalliolta löytyi yksi kyy lämmittelemässä auringon paisteessa. Sihinää ei kuulunut, mutta pää nousi useamman kerran sen merkiksi käärmeen ihmetellessä kulkijaa.





Launtaiaamupäivällä ajelimme Marin kanssa Leväsjoella ja kävimme Leväslammen ympäristössä kääntymässä. Matkan varrella kaksi kurkea ruokailivat sänkipellolla. Normaalista poiketen nämä eivät ottaneet heti hatkoja, vaan jäivät poseeraamaan tien viereen.

 Kurki

 Kurki

Leväslammella ei kuvausetäisyydellä näkynyt juuri mitään, mutta hyvät kaakaot tuli juotua rantakalliolla. Paluumatkalla huomasin auton ikkunasta jonkin haukan pyörivän hiljakseen lähistöllä. Auto pysäyksiin ja tarkemmin tiiraamaan lentäjää. Ei mutta senhän täytyy olla haarahaukka! Kuvat jäivät varsin vaatimattomiksi kaukaisesta kaartelijasta, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla.

Haarahaukka

Haarahaukka 

Kurjet viihtyivät edelleen samalla paikallaan, nyt jopa vähän lähempänä tietä. Uusi yritys kuvantamiselle. Matkalla pysähdyttiin vielä katsastamaan läheisen suon kevättä. Laulujoutsenet huutelivat kauempana, muutama töyhtöhyyppä pyörähteli ilmassa ja suon pohja jo suurimmaksi osaksi sula. Paikoittain oli vähän kovempia kohtia, joissa jää pitää vielä pintaansa pinnan alla.



Mökillä koko järvi oli vielä paksussa jäässä rantoja lukuunottamatta. Rautakangellakin sai tehdä hyvän tovin töitä ennen kun sai jään rikki. Päivä päivältä jään pinta kuitenkin tummui ja pinnalle nousi pikkuhiljaa vesialtaita. Enää ei mene kauaakaan, kun järvi on taas auki ja kuikan äänet valtaavat tienoot.


Suruvaipoilla oli kevättä rinnassa neljän yksiön voimin. Kisailua riitti ja välillä mentiin ryppäässä kovaa kohti taivasta. Lentokuvia yritin pitkän aikaa, mutta tuloksetta. Tässä muutama staattisempi pönötys.

 Suruvaippa

  Suruvaippa

  Suruvaippa


Myös muita perhosia riitti mukaanlukien nokkosperhonen, sitruunaperhonen, herukkaperhonen, sekä seuraavassa kuvassa esiintyvä neitoperhonen.

 Neitoperhonen

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Käärmeitä ja vaskitsa!

Näin sunnuntaina ensimmäisen kerran elämässäni vaskitsan. Tarkoitus oli mennä katsastamaan uudestaan käärmepaikkaa, ja paikalle päästyäni ensimmäinen elävä olento olikin vaskitsa. Minä kun luulin ettei niitä oikeastaan juuri tällä seudulla olekkaan. No, harmittavasti kuvat jäivät vain havaintokuviksi puskien välistä, eikä kaveria toiseen kertaan enää näkynyt. Vaskitsahan kuuluu liskoihin, vaikka saattaa vaikuttaakin käärmeeltä. Erikoiseksi sen tekee jalattomuus. Vaskitsa liikkuu kömpelön oloisesti, itseasiassa huomattavan kömpelömmin kuin käärmeet. Vaskitsan pää näyttää hieman sisiliskon päältä, ollen kuitenkin selvästi isompi ja pyöreämpi. Silmät ovat hyvin sisiliskomaiset.

 Vaskitsa

 Vaskitsa

Vaskitsan lisäksi paikalla oli myös muita matoja. Näin yhteensä kaksi kyytä ja kolme rantakäärmettä. Kyyt olivat selkeästi areampi, kuin rantakäärmeet. Erityisesti vaaleampi sahalaitainen yksilö luikki hetimmiten takavasemmalle kuvaajaa karkuun. Hieman pienempi musta yksilö tyytyi nostelemaan päätään ja kähisemään hennosti kuvaajalle.

 Kyy

  Kyy

Kevään ensimmäiset rantakäärmeet olivat lämmittelemässä aamupäivän auringossa. Harmahtavan oloinen luikero häipyi koloon heti kolmen metrin säteeltä, joten siitä ei tullut edes otettua kuvia. Seuraavissa kuvissa poseeraava kokomusta yksilö sen sijaan oli varsin yhteistyöhaluinen. Pituuttakin hällä oli melkoisen mukavasti, niinkuin alla olevasta iPhonella otetusta kuvasta ilmenee.

Rantakäärme

Rantakäärme 

 Rantakäärme

Palasin hetkeksi takaisin kyiden pariin, joista vain pienempi oli paikalla sillä hetkellä. Siitä vielä jokunen kuva. Kyyn ja rantakäärmeen luonteet eroavat aikalailla toisistaan. Kyy on luonnostaan paljon pelokkaampi, arempi ja toisaalta vihaisempi kuin rantakäärme. Kyyt alkavat helposti sihisemään tunteassaan pelkoa. Silloin ne kannattaa jättää rauhaan, tai ainakin olla tekemättä mitään äkkinäisiä liikkeitä niitä kohti, koska ne saattavat hyökätä. Kyy tosin hyökkää vain äärimmäisessä hädässä henkensä suojelemiseksi, ei suinkaan metsästä ihmislihaa niin kuin tuntuu yleisesti olevan käsitys.

 Kyy

Kyy 

Kyy 

Paikalta löytyi myös yhteistyökykyinen perinteisen näköinen rantakäärme. Tällä yksilöllä näkyy selkeät keltaiset laikut niskassa. Tätä värimuotoa ei oikeastaan voi sekoittaa muihin käärmeisiin, ainakaan Suomessa asustaviin. Tumman rantakäärmeen voi sekoittaa joskus kyyhyn, mutta kyllä tummistakin kyy ja rantakäärme yksilöistäkin löytyy paljon eroa. Rantakäärmeen silmä, tai siis pupilli on pyöreä sisältäen yleensä vaalean rinkulan. Muutenkin yleisilme on paljon lempeämpi kuin kyyn. Kyyn silmä on aina viirumainen, ja itseasiassa viiru on aina pystysuorassa maahan nähden. Kyyt ovat yleensä myös lyhempiä, mutta tanakampia, kun taas rantakäärmeet pidempiä ja ohuempia.

  Rantakäärme

  Rantakäärme

  Rantakäärme

  Rantakäärme

 Rantakäärme

Samalla paikalla viihtyy myös sisiliskoja, joista loppuun vielä pari kuvaa

 Sisilisko 

 Sisilisko