Lapin reissu

Tuli oltua viikko aurinkoisen keväisessä lapissa hiihtelemässä, laskettelemassa ja viettämässä muuten vain mukavaa aikaa. Lunta oli vyötäröön asti ja aurinko helotti komeasti kirkkaalta taivaalta melkein joka päivä. Komea kelohonkamökkimme sijaitsi hyvällä paikalla Äkäslompolon kylän keskusta liepeiltä. Hiihtoladut kiertelivät pitkin tunturimaisemia kuruineen kaikkineen. Itselle jäi tänä vuonna hiihto hieman vähemmälle, mutta tuli sitäkin sentään hieman tehtyä.

Mari, äiti ja isä hiihtoladulla kohti Velhon tupaa

Pitkin ladun varsia näkyy aina komeita kelottuneita ja lumisia puita, joita on välillä pakko jäädä katselemaan. Silloin tällöin kamerakin tuli kaivettua repun pohjilta ja otettua muutama foto. Taas tuli todistettua, ettei normi murtsikoilla ole kovin hyvä kantavuuskyky umpihangen puolella.

Muutama päivä tuli myös mutkamäessä viihdyttyä. Ensimmäisenä päivänä Äkäslompolon puolta piiskasi kova tuuli, mutta Ylläksen puolelle se ei niin sopinut. Tuuli toi jatkuvalla syötöllä uutta puuterimaista lunta rinteiden pintaan, joten oli siitä hyötyäkin. Viimeisenä laskupäivänä olikin sitten varmaan vuoden paras laskuilma. Aurinkoa, pikkupakkasta ja keväisiä hankia. Väkeä ei ollut juuri nimeksikään koko viikon aikana laskettelemassa, joten siinäkin mielessä yksi parhaita aikoja lapin lomailuun.

Mari suksilla

Mie

Mari vaihtaa suksista lautaan :)

Rannehan siinä sitten myöhemmin vääntyi, muttei onneksi pahasti :)

Yhtenä päivänä vuokrattiin lumikengät ja lähdettiin katsomaan minne päädytään. Noh, kovin pitkää reissua ei tullut tehtyä, mutta sentään vähän tuntumaa saatiin. Itse kävin hiukan katsastamassa korkeammalla, josko riekkoja oli näkynyt, mutta sekin retki tyssähti lyhyeen muiden jäädessä odottelemaan minua alempana oleville penkeille.

Takana Keskinen laki

Varkaankurun laavulla

Ylläksen ja Äkäslompolon seutu on tunnettu suuresta määrästä kuukkeleita. Tämä hauska lintu on oppinut, että laavujen lähistöltä saa runsaasti ruokaa hiihtoreissuillaan taukoa pitäviltä ihmisparoilta. Tässä muutama kuukkeli Varkaankurun laavulta. Lisää löytyy täältä.

Lomareissu oli onnistunut ja lapissa on aina mukava käydä, katsotaan olisiko ensi vuonna taas uusi reissu.

Hiihtäen eteenpäin

Lauantaiaamuna kello soi aikaisin ja pakattiin sukset Mikan autoon. Suunnitelman mukaan suunnattiin Makholman suuntaan testaamaan miten hanki kantaa. Itseasiassa viime viikon keväisten päivien sulattama ja pakkasöiden jäädyttämä hanki kantoi ihan mukavasti, ainakin minut ruotsin armeijan metsäsuksien päällä. Mikalla oli kunnon pertsasukset jalassa ja ne eivät oikeen toimineet. Paikka paikoin lumen pinta antoi kapeiden suksien alla periksi ja jalat upposivat polveen saakka lumeen. Lisäksi liika luisto toi huomattavaa hankaluutta hiihtoon. Ilman suksia liikkumen olisi ollut todella tuskaista. Noh, perinteisesti mitään kummaa ei nähty joten homma hiipui suksien testailuksi. Tällä kertaa tuli selväksi, että latujen ulkopuolella muutaman kympin metsäsukset päihittävät kalliit kilpapertsat. Siinä sitten käytiin päivän aikana useammassakin paikassa ja päädyttiin mm. Nakkilan Arantilankoskelle kuvailemaan jäämuodostumia. Siinä samassa tuli testattua Goretexin vedenpitävyyskin, eipä sukat kastuneet. Kamerat kyllä olivat jopa pelottavan lähellä veden pintaa. Karojakin näkyi, mutta olivat aivan liian kaukana. Jäi päivästä sentään ihan kelpo kuvat keltasirkuista hangella, joista alla muutama.

Vielä hetken aikaa joutuu odottelemaan laajakaistayhteyden avautumista, joten nyt mennään iPhone modeemina [USB:lla kiinni koneessa] :) Mutta ihan hyvän tämä tuntuu toimivan silti. Uusi kone tuli myös hankittua ja kohta pitäis hommata kuvankäpistely softat tähän. Vielä on vähän kahden koneen loukussa, mutta eiköhän tämä tästä suttaannu.

Koht on kevät

Nyt alkaa kevät kolkuttelemaan ilmojen puolesta ja oven takana, mutta vielä vähän aikaa riittää lunta maassa täällä länsirannikollakin. Päivät kuitenkin pitenee ja auringon määrä lisääntyy päivä päivältä. Hyvä niin, sillä nyt ehtii jo töidenkin jälkeen toisinaan kameraa ulkoiluttamaan. Viikonlopun hiihtoretken iloinen ylläri istui kuusen nokassa paistattelemassa päivää ja tiirailemassa sopivaa ateriaa viereisen peltoaukean reunalta. Täytyy sanoa taasen, että on se kyllä pieni lintu tuo varpuspöllö. Muut kuvat taitavatkin olla viime viikon aikana kuvattuja. Vanha tuttu hiiripöllö tuntui olevan varsin tyytyväinen oloonsa vakio-oksilla istuessaan. Viimeisessä kuvassa olettaisin olevan kanahaukan, mutta eriäviä mielepiteitä otetaan myös vastaan. Kuva on muuten värikuva, vaikka kovin mustavalkoiselta vaikuttaakin.