maanantai 24. toukokuuta 2010

Suomalainen sademetsä

Lauantaina matka jatkui maaseudulle isoanoppilaan heti kiipeilyreissun jälkeen. Tarkoitus oli heräillä aikaisin sunnuntaiaamuna katselemaan kevätaamun valkenemista. Lauantai-iltana kiertelin vielä siinä ympäristön metsiä kuunnellen vanhan miehen tarinoita paikan historiasta. Paljon mielenkiintoista tarinaa riittikin, yli kahdensankymmenen vuoden kokemuksessa samoista kotiympäristöistä riittää kerrottavaa. Samalla kennolle tarttui muutamia makroyritelmiä. Sunnuntaina ilmat muuttuivat huomattavasti aiemmin vallinnutta helleaaltoa pilvisemmäksi ja viileämmäksi. Näinollen mitään kovin erikoista aamunsarastusta ei tietenkään näkynyt. Ei kettuja, kauriita, matelijoita eikä lintuja. Hyönteisistä ainoastaan hyttyset olivat seurana. Istuin kalliolla pitkän tovin kuunnellen kauempaa kuuluuvia kurjen töräytyksiä ja melkein nukahdin niille main. Keräilin itseni vähitellen pystyyn ja hereille ja samoilin edellisenä iltana bongatulle "sademetsälle". Hieno, luonnovarainen saniaisten ja muiden kosteikko/varjokasvien värittämä metsäpuro avautuu aivan yllättäen silmien eteen metsän keskeltä. Lähellä sijaitsee myös juomakelpoista vettä tuottava maan pinnalle ulottuva lähde, jonka kirkas ja kylmä vesi on edelleenkin aktiivisessa käytössä. Kuulemma parempaa kahvinkeittovettä ei maa päällään kanna.




















Aamupäivällä pihapönttöjen ympärillä oli kuhinaa, kun kirjosiepoilla ja sinitiaisilla oli taskussaan samojen pönttöjen vuokrasopimuspaperit. Näin ollen vuokraoikeus oli jollain tavoin ratkaistava. Välillä mentiin kolmen linnun taitonäytöstä huomattavan kovalla vauhdilla. Siinä samassa sai paikalle erehtenyt oravakin oman osansa kirjosiepon ärhäkkyydestä.




Kirjosiepolla tuntuu olevan itsetunto kohdallaan

Tää on mun pönttö!


Keskipäivällä käytiin kokemassa viereisen järven lahdelta muutamat katiskat, tosin laihoin tuloksin. Vuosikymmeniä vanha tervavene elää vieläkin parhaita päiviään ja sillä oli kyllä ilo soutaa verrattuna nykyisiin lasikuitupaatteihin. Jokavuotisen tervauksen johdosta se pysyy kunnossa ja pitää vedenkin hienosti ulkopuolella. Sunnuntaipäivä oli vielä kohtalaisen lämmin, eikä päivän ajoittainen tihkusade haitannut ollenkaan ulkona olemista. Oikeastaan vain raikasti ilmaa ainakin näin siitepölyallergikon näkökulmasta. Lähistöllä oleillut vanha lato ei ollut jaksanut kantaa talven lumitaakkaansa ja oli näinollen kipannut kyljelleen. Raunioista haettiin varovasti muutama vanha heinäseiväs, joista kuulemma rakentuu jossain vaiheessa jotain hienoa pihasomistetta.




Monta kesää, monta kalajuttua




Mummun pihapiirissä oleskelee valkoinen kisu


Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.. vai miten se meni. Uudella innolla uuteen viikkoon.

Ei kommentteja: