tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kiipeilyä

Käytiin kokeilemassa köysien kanssa kiipeämistä viime viikonloppuna Joelin ja Marin kanssa. Edellisviikonloppunahan oltiin jo avattu ulkoboulderikausi Noormarkun nurkilla. Ilta-aurinko paisteli lämmittäen kallionreunustaa sopivasti. Kun köydet saatiin viriteltyä kuntoon, pääsi Mari ensimmäisenä kokeilemaan kipuamista ja varmistuksen kestävyyttä. Niinhän sitä sanotaan että naiset ensin, vaikka heikoille jäille. Ihan hauska reissu oli. Mukava päästä käpistelemään luonnonkiveä keinotekoisten otteiden sijaan. Tässäpä muutama foto:




Mari lähdössä



Mari ja Joel



Oma tyylinnäyte

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Käärmeitä

Tässä tuo stoori viime viikkoiselta käärmekeikalta. Alkuun näytti huolestuttavan tyhjältä, kunnes yhtäkkiä lähes varoittamatta rantakäärme loikoili auringon lämmössä. Kaveri oli alkuun kovin ujo ja pienetkin liikkeet pelästyttivät mokoman risukkoon. Ja todellisessa risukossa se tosiaan eleli, taustat olivat mitä olivat joten päätin keskittyä lähikuviin.

Makro-obiska oli jo kotona ruuvattu runkoon ja tarkoitus oli siis oikeasti mennä melko lähelle. Pikkuhiljaa rantsu tottui läsnäolooni ja oli enää hieman varautunut liikkeistäni. Virtaa tuntui riittävän, vaikka takana oli hieman pakkasen puolella käynyt yö. Lopulta sain touhuta jonkin aikaa makron lyhimmällä tarkennusetäisyydellä ihan rauhassa. Harmi vain että oli jo keskipäivän tylsä suora auringonpaiste ja paaljon ruskeaa risukkoa ympärillä, joten mitään älytöntä ei saanut aikaiseksi. Lopulta käärme kyllästyi mannekiinina oloon ja luikerteli etäämmälle. Päätin katsella hieman ympärille, josko lähistöllä näkyisi myös kyitä. Kiertelin hieman paikkoja mutta ei oikein onnistanut. No, joku susihämis oli pakko ohimennen makrottaa. Muita käärmeitä ei ollut näkösällä ja palasin aiemmin tutuksi tulleen rantakäärmeen suunnalle. Pienellä etsimisellä se jo löytyikin ja sain muutaman otoksen siitä jälleen. Lähinnä kuitenkin istuin sen vieressä alle metrin päässä ja katselin sen touhua.



Ujo rantakäärme kurkistelee lehtien takaa


Samainen rantakäärme hieman lähempää


Ja vielä


Pieni kroppi edellisestä kuvasta


Tarkennus taisi mennä silmän kautta pusikkoon


Päätin lähteä, kunnes huomasin lähellä paksun kyyn tikkusuorana kaadettujen puunrunkojen välissä. Se oli selkeästi ilkeämmän oloinen kuin vieressä lepäilevä rantsu. Lähestyin hieman ja kyy huomasi läsnäoloni. Yhtä lähelle ei tehnyt mieli mennä kuin rantsua. Otin jokusen foton sihisevästä käärmeestä, jätin sen siihen rauhoittumaan ja jatkoin kotiin päin syömään, nälkä kun oli jo kova.


Sihisevä kyy


Jatkoimme matkaa eri suuniin

torstai 16. huhtikuuta 2009

Kevät koittaa tänäkin vuonna

Nyt on sitten toinenkin lapin reissu tältä vuodelta takana. Lapissakin huomasi jo ilmojen hieman lämmenneen kun aurinko paistoi mukavasti ja lämpöasteet huitelivat parhaimmillaan yli viiden asteen. Hiihdettyä ja lautailtua tuli keväthangilla tottakai, kun kerran lappiin asti tuli lähdettyä. Yhtenä päivänä kiipesimme Joelin kanssa lumikengillä luonnotilaisen Keimiötunturin huipulle, josta päästeltiin laudoilla alaspäin. Aiheesta lisää tarinaa ja kuvia Joelin blogissa. Sen verran voin tässäkin sanoa, että melkoinen sumu oli huipulla.


Seitsemän poroa järven jäällä


Poro"tokka"


Tiistaina kävin Meri-Porissa kääntymässä kameran kanssa. Mereltä oli noussut sankka sumu, joka ulottui pitkälle kyläsaareen asti. Enäjärvellä lokit pitivät melkoista mekkalaa, vaikka järvi itsessään oli vielä pehmeän jään peitossa. Kallossa näkyi sumun seasta monen moisia vesilintuja, joita kaikkia en edes tunnistanut. Tässä aika satsi sumuisia tunnelmia ja yksi sumuton lokki.



haahkapariskunta


joutsenet


jokin vesipulu


naurulokki


meriharakoita ja lokkeja


lokkeja Enäjärvellä


sorsa kuin sorsa?


puhtoisia joutsenia


lokin loikka

Keskiviikkona kävin käärmeiden talvehtimispaikalla katsomassa, josko heitä näkyisi aurinkoisena päivänä. Laitan siitä ehkäpä materiaalia tuonnempana tännekin.