sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kylmäpihjala

Viikko sitten lauantaina katseltiin taivaalle ja todettiin ilman olevan verrattain komea. Sen verran komea ja lämmin, että veneily tuntui mukavalta idealta. Kaupungista pari tyhjää kanisteria mukaan, Luvialta bensiiniä niihin ja pian jo oltiinkin Rantasten mökillä. Siellä Junnilan Aki olikin jo isännän ottein lämmittänyt saunan ja kattanut pöydän valmiiksi ja odotteli Henkkaa, Tarjaa ja Elvistä. Me saavuimme Joelin kanssa paikan päälle siis vartin verran aiemmin. Joel laitteli veneen kuntoon ja sitten suunnattiin merelle. Määränpääksi valittiin pienen pohdiskelun jälkeen ehkä kolmen vartin ajomatkan päässä oleva Kylmäpihlajan majakka Rauman edustalla. Matkan varrella oli pari hieman aukeampaa selkää, joissa oli havaittavissa kohtalaisen suuriakin maininkeja. Sovivalla vauhdilla ne eivät kuitenkaan pahasti präiskineet ja muutenkin merenkäynti oli varsin maltillista. Perille päästiin mukavasti ja rantauduttiin saaren vierasvenelaituriin. Saarella oli yllättävänkin paljon väkeä, olihan kello kuitenkin lähemmäksi seitsemän. Majakasta löytyy hotelli ja yllättävänkin säädyllinen ravintola. Torniin sai kiivetä ilmaiseksi, tosin ihan ylösasti valolaitteiden luo ei saanut mennä.


näkymä majakan välitasanteelta

Joel todistettavasti paikanpäällä


Rajavartiolaitos saapui tarkastamaan tilannetta heppoisella paatillaan. Miehistöön kuului kolme raamikasta miestä ja susikoira. Paluumatkalla mietiskeltiin mitä rajavartiolaitoksen tehtäviin täälläpäin mahtaakaan kuulua, täyttä selvyyttä asiaan ei kuitenkaan tullut.

rajavartiolaitoksella tuntuu olevan potkua perässä, 2x300hp


Takaisin päin lähdettäessä alkoi ilta jo pikkuhiljaa kurkkia nurkan takana. Valo lämpeni selvästi matkalla, kun aurinko laski pikkuhiljaa horisonttiin. Hyvissä ajoin oltiin kuitenkin vielä liikkeellä, kun perille päästyäkin oli vielä varmaan tunnin verran valoa riittävästi.

paluumatkaa

melkein perillä

Perillä vastassa oli ylpeän oloinen joutsenemo jälkikasvunsa kanssa. Tähän pesueeseen kuului tosin vain yksi ruma ankan poikanen, muita ei ainakaan ollut näkösällä. Linnut lipuivat pikkuhiljaa pois edestä kun me matelimme kohti kotiuomaa. Sen verran iltasella oli jo viileää, että lämpimänä ollut sauna teki ehdottoman hyvää.

jouhten

Ei kommentteja: